Markus Leikolaa haastatellaan tänään (9.10.2016) Helsingin Sanomissa, koska häneltä julkaistaan ensi viikolla romaani. Se on "polittisen satiirin taiturin ensimmäinen".
Jutussa puhutaan muustakin, muun muassa juuri poliittisesta satiirista. Leikola vähättelee omia tekemisiään, koska satiirin tekeminen on helppoa. Hän pitää myös kirjoittamista arkisena asiana niin kuin se tietysti onkin - kirjoittajalle.
Toimittaja Antti Majander kirjoittaa, että Leikola ei innostu kehuista sosiaalisessa mediassa osoittamastaan verbaalitaituruudesta. Leikolan mielestä "mikään ei ole nyt yhtä
hävettävän helppoa kuin poliittinen satiiri, sillä poliitikot itse
antavat kielen irvileukojen armoille.”
Poliittisen pilan vääntäminen ei Leikolan mukaan vaadi yhtään mitään, koska lähtökohta on niin ilmeisen lattea ja köyhä. ”Rikos
on se, että suomen kieli latistetaan vivahteista, joka yhteisten
asioittemme hallinnoimiseen pitäisi liittyä. Suomessa poliitikot
yksiulotteistavat asioita, jotka eivät ole yksiulotteisia.”
Leikolan mukaan ei tarvitse muuta kuin katsoa, missä kulkee Ollin, Origon ja Bisqutin viitoittama polku ja jatkaa sitä ottamalla raaka-aineeksi tämän päivän poliittiset puheet.
Paavo Haavikko kirjoitti Puut, kaikki heidän vihreytensä -runokokoelmassa vuonna 1966: "Parodia on jo
kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse."
"Ne" tekevät sitä edelleen itse, mutta onneksi edelleen tehdään myös parodiaa ja poliittista satiiria. Leikola tekee sitä Image-lehden blogissa.
Parodia ei ole mahdotonta, mutta ei poliiittisen satiirin vääntäminen ole myöskään helppoa. Asetelma on usein sellainen, että huumoria ei synny taivuttelemalla poliitikkojen sanomisia ja niiden luomaa todellisuutta, vaan ottamalla heidät tosissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti