Pakinasta ja pakinan vierestä; verkosta löytyviä tutkimuksia, opinnäytetöitä ja artikkeleita

Janne Zareff: Journalistinen komiikka: teoreettisia ja käytännöllisiä avauksia

Janne Zareff väitteli Jyväskylän yliopistossa vuonna 2012 journalistisesta komiikasta. Väitöskirja löytyy täältä:
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/40453

Tieteellisessä tutkimuksessa voi olla myös hauskat hetkensä, ja Zareff ulotti komiikan väitöksestään tiedottamiseen saakka:

"Komiikan kirjoittaminen jaetaan tutkimuksessa toisistaan erillisiin vaiheisiin: ensin valitaan komiikalle kohde ja mietitään, millaisia kategorisointeja tuo kohde hyödyntää. Sitten etsitään näille kategorioille sopivat vastakategoriat ja aletaan pohtia millaisilla ilmiöillä olisi ominaisuuksia, jotka sopivat molempiin kategorioihin. Tälle pohjalle aletaan kirjoittaa valmiita koomisia tekstejä.
- Malli ei korvaa luovaa prosessia komiikan kirjoittamisessa. Se on hyödyllinen ajatustyökalu, jonka avulla voi päästä kirjoittamisessa alkuun, sekä arvioida sitä, mille itse asiassa yrittää saada ihmiset nauramaan, mutta se ei ole viisastenkivi koomikoille, Zareff muistuttaa.
- Journalismissa voidaan tuottaa hyvinkin hyödyllisiä koomisen oivalluksen hetkiä, jotka saavat meidät katsomaan lukemaamme tai kuulemaamme uudella tavalla, Zareff pohtii kolmannessa persoonassa itse kirjoittamassaan tiedotteessa." - Jyväskylän yliopiston tiedote 9.11.2012

Lauri Levola: Uutinen pakinan materiaalina

Diakoniammaatikorkeakoulun Turun yksikön opinnäytetyö vuodelta 2006 löytyy täältä: http://kirjastot.diak.fi/files/diak_lib/Turku2006/Turku_LevolaLauri06.pdf

"Huomattavaa on myös, että usein tutkimani pakinoitsijat puuttuivat uutisiin, joissa näkivät jonkinlaisen epäkohdan yhteiskunnassa tai maailmassa, kuten raiskaukset,rasismi, sananvapaus, doping. Muuta yhtä vahvaa nimittäjää en aihevalinnoillelöytänyt. Tällä tavoin pakinoitsija reagoi ympäröiviin tapahtumiin ja pyrkii myössamaan lukijat asenteidensa kannalle, pyrkii kertomaan mikä on väärin, mikä oikein.
Vaikka pakinoitsija ei suhtautuisi pakinassa aiheeseen kovin tunteikkaasti, aihe onkuitenkin aina valinta. Siinä missä uutiset eivät ota kantaa, vaan ainoastaan ilmoittavatasian ja kertovat faktat, pakinoitsija kertoo miten uutiseen tulisi suhtautua. Pakinoitsijavoisi toki vain kertoa, että jokin asia on väärin eikä niin saa tehdä. Tällöin lukija voisi joko noudattaa pakinoitsijan mielipidettä tai olla noudattamatta. Asian naurettavaksi tekeminen on vahvempi keino. Jos lukijan saa nauramaan vääryydelle tai väärintekijöille, se on jo häneltä mielipide."

Niku Hooli: Uuden ajan satiiria. Pakinan jalanjäljillä - sisältöanalyysi suomalaisesta Twitter-parodiasta

Niku Hooli rinnastaa Tampereen yliopiston tiedotusopin pro gradu -tutkielmassaan vuodelta 2014 Twitterissä tehtävän parodian perinteiseen pakinaan.

"Tämän tutkielman aineiston perusteella voidaan sanoa, että journalistisen tekstityypin pakinan satiirisesta luonteesta, tyylistä ja muista oleellisista ominaisuuksista lähes kaikki tunnetuimmat näkyvät Twitterissä tehtävässä parodiassa. Twitter-parodia on pakinan tavoinajankohtaista, laaja-alaista, ironista, huvittavaa, nimimerkin takaa kirjoitettua ja myös ainakinmelko valistavaa. Siinä kritisoidaan samoja asioita ja teemoja kuin pakinassa, ja keinot tähän ovat hyvin samankaltaiset, ilmeisin niistä tietenkin valtaapitävien parodiointi.
Oleellisimmat erot pakinan ja Twitter-parodian välillä selittyvät julkaisualustojen luonteesta ja teknisistä ominaisuuksista: Siinä, missä pakina on journalistisessa julkaisussa suhteellisen säännöllisesti julkaistava, yleensä säännöllisen pituinen teksti, on Twitter-parodia vapaasti kenen tahansa julkaistavissa oleva täysin erilaisella alustalla tuotettava teksti. Sen voi julkaista milloin huvittaa ja niin usein kuin julkaisija haluaa. Toisaalta yksittäinen twiitti on sidottu 140 merkin mittaan, mikä pakottaa siihen, että yksittäisen viestin sanoma pitää tiivistää huomattavasti lyhyempään tilaan kuin pakinassa. Kokonaisuutena Twitter-parodia on kuitenkin yvin perinteistä ilmaisua: parodia luodaan tekstissä, kielellisin keinoin ja tyylein, eikä kaikkia Twitterin työkaluja käytetä. Parodioiden voisi kuvitella toimivan sellaisenaan vaikkapa jollain lehden palstalla – ja itse asiassa Mäntyniemen herran juttuja julkaistaan sellaisenaan Image-lehden “satiirisivulla”.

Marjo Kolehmainen: Satiiriset Itse valtiaat. Poliittinen huumori suomalaisessa julkisuudessa

Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikön väitöskirja vuodelta 2015. Marjo Kolehmainen tutki 2000-luvun aluen poliittista huumoria suositun Itse valtiaat -animaatiosarjan kautta.

"...poliittinen satiiri ja sen ympärillä käytävä julkinen keskustelu todistavat, että kansalaiskeskustelua voi syntyä myös muista kuin ”järkeilyn” ja ”vakavuuden” piiriin luetuista asioista. Lisäksi niin poliitikot kuin kansalaiset käyttävät poliittista huumoria poliittisen toiminnan välineenä. Kaiken kaikkiaan tutkimukseni siis osoittaa, etteivät politiikka ja viihde ole vastakkaisia vaan poliittinen osallistuminen voi tapahtua poliittisen viihteen kautta."

Suvi Mäkelä: Kettusen tyyliin. Normipoikkeamat Markus Kajon pakinateoksessa Kettusen toinen tuleminen

 Jyväskylän yliopiston taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen pro gradu -tutkielma (kirjallisuus) vuodelta 2010. Suvi Mäkelä tutki Markus Kajon pakinoitsijatyylin tunnusomaisia piirteitä. Tutkimus löytyy täältä: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/25673/URN_NBN_fi_jyu-201012113154.pdf?sequence=5

Loppupäätelmässään Mäkelä kiinnittää huomiota tärkeään asiaan: pakinatutkimus on Suomessa vähäistä, ja aihetta pitäisi käsitellä laajemmin.

"Koska pakinatutkimus on Suomessa yhä edelleen vähäistä, laaja suomalaisen pakinan kehityksen tutkimus nykypäivään saakka olisi mielestäni aiheellista. Sen yhteydessä olisi kiinnostavaa tarkastella myös Kettusen pakinoita ja niiden tyyliä osana suomalaista pakinan lajia. Kettusen teoksia tutkimalla voitaisiin myös selvittää se, onko Kettusen pakinatyypeillä merkittäviä tyylillisiä eroavaisuuksia. Tyylin rakennusaineina voi toimia hyvin monet eri tekstin elementit. Tutkimuksessa voitaisiin tarkastella, eroavatko eri tyyppejä edustavat pakinat normipoikkeamien ja signaalijärjestelmiensä tai muiden tyyliä muodostavien piirteiden perusteella toisistaan. Näin voitaisiin selvittää, millä tavoin normipoikkeamat vaikuttavat koko pakinan viestintään."

Seppo Ahdin haastattelu Helsingin Sanomissa 19.8.2014 (Juhani Karila)

"Ahtia pohdituttaa pakinan tila. Netti imee printtilehteä tyhjiin, ja pakinahan humahtaa sinne myös. Mutta ei se siellä selviä.
     "Blogien sekaan ne kaikki hukkuu."
     Netissä solvataan kaikkea mikä liikkuu, ja se on vastoin Ahdin periaatteita. Niistä ensimmäinen on se, "että haukkuminen ei ole kivaa."
     Pilkkaamisessa on hänen mukaansa oltava tyyliä ja makua."