Aku Poutanen, Perniönseudun Lehti

Hyvin pohdittu on puoliksi tehty,

eikä naputtamiseen menee paljon aikaa

Toimittaja Aku Poutanen pakinoi omalla nimellään Perniönseudun Lehdessä, eteläisen Salon paikallislehdessä".

     - Olen miettinyt tämän niin, että voin pelastaa pakinalla päivän, jos lukija on saanut sähkölaskun tai nyrjäyttänyt nilkkansa. Pakinalla saa maailmaa vähän parannettua.

     Pakinoitsijan pitää olla ajatustensa takana, ja hänen pitää nauraa itselleen. Itseironiaa on oltava.

     - Jotkut kuvittelevat, että toimittajat ovat muita ylempänä, mutta samalla tavalla meillä palavat puurot pohjaan kuin muillakin.

    Pakina ei saa Poutasen mielestä olla "pelkkää höpöilyä". Aihe voi olla vakava, mutta jutusta tekee pakinan se, miten asiaa käsittelee.

     Aku Poutasen lisäksi Perniönseudun Lehdessä on selvemmin kantaaottava (ja Pakinalähetyksen mittapuulla sektorin ulkopuolelle jäävä)  nimimerkkikirjoittaja Pajen.

Poutasen pakinoista tulee harvoin palautetta.

     - Se vähä on voittopuolisesti myönteistä.
     Joskus kirjoittaja antaa itsekin kiitosta itselleen.

     - Olin tyytyväinen, kun käsittelin aikoinaan paavin valintaa ja mietin, mitä tapahtuisi, jos merkkisavukamina savuttaisi sisään.

Poutasen isä on Perniönseudun Lehden entinen toimittaja ja päätoimittaja Pekka Poutanen.

     - Pakinoihin tutustuin neljävuotiaana, kun tavasin isän juttuja, Aku kertoo.

     Nykyään toimittajat kirjoittavat kolumneja sekä kommentteja ja näkökulmia juttujensa yhteyteen.

     - Mielletäänkö pakina vanhahtavaksi ja maalaiseksi ilmaisukeinoksi? Poutanen pohtii.

     Vaikka lehtipakina alkaa olla harvinaisuus, vastaavanlaista sisältöä on muualla.

     - Televisiossa on materiaalia, jonka voisi aivan hyvin kirjoittaa pakinaksi lehteen, Poutanen sanoo.

Aku Poutasen pakinat alkavat aina tyyliin: "Toimituksen koillissohvan viikko-oikaisut tehdään tässä seuraavaksi."

     - Se on mukailtu Markku Heikkilän Uutissi Turust –aloituksesta. Olen miettinyt, pitäisikö siitä luopua.

     - Pakinoistani näkyy läpi myös se, että olen lukenut Markus Kajoni. Yhtäläisyyksiä löydän ainakin itse.

"Jossain asioissa ollaan ajoissa. Partiolaiset vinkkasivat adventtikalenterinsa tulosta ensi kerran jo elokuun puolivälissä ja viime viikolla joku raportoi saaneensa ensimmäisen pikkujoulukutsunsa.
     Sesongeista elävän kaupan kannalta varmaan on hyvä, että tohina senkin juhlan ympärillä alkaa ajoissa, mutta toisaalta tässä ei kohta ole sesonkeja lainkaan tai ainakin ne ovat yhdessä klimpissä. Kun kehitys kehittyy, voi kohta samalla kerralla ostaa mämmit, tippaleivät ja lanttulaatikot. Kaukana ei ole ajatus, että tapahtumat kokevat jonkinlaisen inflaation.
     Pahinta tietysti on ajatus siitä, mitä tämä tekee isompien kauppojen taustamusiikille. Verisuonia ei ratko munkkien ja kinkun yhteisvaikutus vaan soittolista, jolla pitää juhlien mukaisesti yhdistää Joulumaa ja Tipitii." - Liiketilan hissimusiikit, 8.9.2016

Poutanen käyttää muistikirjaa. Se on aina yöpöydällä ja autossa, jossa hän viettää paljon aikaa pelkästään pitkän työmatkan takia.

     - Joskus pakina syntyy helposti. Hyvin pohdittu on puoliksi tehty, eikä naputtamiseen menee paljon aikaa. Tavoite on, että pakinaa on sujuva ja että siinä jo jopa ajatus.

     Blogia Poutanen ei kirjoita, vaikka humoristisille jutuille löytyisi varmasti lukijoita verkossakin.

     - Pakinointi ei ole harrastus, vaan osa työtäni, ja se liittyy kulloinkin tekeillä olevaan lehteen ja alueeseen.

     Poutasesta on tärkeää, että pakina julkaistaan nimenomaan paperilehdessä. Palstan nimi on tähdellistä. Nimi viittaa tietysti sekä asioiden tärkeyteen että juttua rytmittäviin asterirkeihin.

     - Sieltä se löytyy kakkossivun alanurkasta. Ja vieressä täytyy olla uutisia ja muita juttuja, jotka kertovat, miten asiat oikeasti ovat.

Poutanen miettii, minkälainen on lukijoiden lukutaito. Ymmärtävätkö he lukemaansa ja tunnistavatko enää eri tyylilajeja?

     - Ironisointi ja totuuden venyttäminen vaativat lukijalta oivallusta. Helposti huumorikin otetaan liian tosissaan.

     Poutaselle pakina on lehtijutun alalaji, journalismia.

     - Markus Kajo on silti selvästi kaunokirjallisuutta, samoin kuin vaikka Veikko Huovinen.

Ensimmäisen kerran Aku Poutanen sai pakinoista palkkioksi rahaa, kun hän kirjoitti teini-iässä salolaiseen paikallisradioon Radio Suomen Saloon. Kirjoittaja tekeytyi niissä ikäistään vanhemmaksi.
     - Miiro Koivula (salolainen toimittaja) luki tekemiäni liuskan mittaisia juttusia. Niissä oli veneen ja rouvan kanssa sohlaamista.