Näin kirjoittaa Peter von Bagh Sinisessä laulussa (WSOY 2007). Kirja käy läpi itsenäisen Suomen taiteen historiaa 2000-luvun vaihteeseen saakka niin kuin samanniminen televisiosarjakin.
Minusta on hienoa, että kirjan alaotsikko on nimenomaan "Itsenäisen Suomen taiteiden tarina". Von Bagh kirjoittaa taiteista, ei kulttuurista, joka on laajempi käsite. Kaikki kulttuuri ei ole taidetta. Kulttuuri-käsite on itse asiassa niin laaja, että vain pieni osa kulttuurista taitaa olla taidetta. Ruoka on ruokaa eikä taidetta, vaikka ruokakulttuuria on olemassa, eikä jalkapallokulttuuri tee jalkapallosta taidetta.
Mutta takaisin asiaan eli pakinaan.
Vaikka pakinoitsijana kuinka haluaisin uskoa von Baghia, on suruksi todettava, että puhdasverinen pakina alkaa todella olla harvinaisuus lehdistössä. Kolumnipalstat sen sijaan kukkivat. Niiltä löytyy niin tiukkaa ja kuivakkaa asiantuntijatekstiä kuin kevyttä jutustelua arjen sattumuksista.
Kolumnivinjetin alla julkaistaan satunnaisesti myös tyylipuhtaita pakinoita. Jotta perinteinen, lehdille ominainen lajityyppi pysyisi hengissä, soisi sitä kutsuttavan oikealla nimellä.
Ehkä selkäranka on ohut mutta luja?
Helsingin Sanomien HSTV:ssä ja Nyt.fi-sivustolla operoiva Uutisraportti sekä Ylen TV2:n Noin viikon uutiset ovat samaan aikaan sekä viihdettä että journalismia. Tarkoitus on huvittaa ihmisiä, mutta samalla paljastaa, että keisareilla ei aina ole vaatteita.
Tämän tapaisille tuotteille olisi minusta tilaa myös painetussa mediassa, niin paikallisesti, maakunnallisesti kuin valtakunnallisesti. Kun faktat ovat kohdallaan ja kun miten sanotaan on vähintään yhtä tärkeää kuin mitä sanotaan, syntyy hyvää journalismia, vaikka piti "vain" hupailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti