Roope Lipasti, Turun Sanomat

Vitsin täytyy aueta ilman suurennuslasia

Kirjailija Roope Lipasti aloitti Turun Sanomissa toimittajana vuonna 1998. Hän kertoo tehneensä alusta asti ”erikoisia lehtijuttuja”.
     - Ja aika nopeasti keksin palstan, jota voisin alkaa pitää.
     2010-luvulla Lipasti oli mukana omassa lehtiprojektissa. Kun hän palasi Turun Sanomien pakinoitsijaksi, päätettiin, että viikkorytmi säilyy.

Jälkipuinti on uutissaatiiria. Lipasti käy palstalla läpi viikon uutisaiheet pilailleen ja väännellen. Muoto tulee lyhyistä uutissähkeistä.
    Lipastille ajankohtaisuus on välttämätöntä, jotta viikorytmiä pystyy pitämään yllä. Aiheet löytyvät tiedotusvälineistä, eivät kirjoittaman päästä.
    - Jos tällaista tekee 20-30 vuotta, omat aiheet loppuvat.

Jälkipuinti on  osa Turun Sanomia, ja aiheiden pitää olla tuttuja lehden lukijoille.

     - Lehden näkökulmasta palsta sitouttaa lukjoita. Pyrkimys on, että mukana olisi myös paikallisia aiheita.

     Lukijoiden oletetaan tuntevan pilailun kohteena olevat aiheet, mutta heiltä ei voi odottaa liikaa.
     - Aihetta ei voi kuitata liian lyhyesti. Vitsin täytyy aueta ilman suurennuslasia.
     Pysyvä paikka viikkoliite Extran alussa ja tunnistettava vinjetti kertovat lukijalle, että tässä on huumoria.

"Saloon kännyköitä kehittelemään tulossa oleva Turing on ehkä pelkkää puhetta. Harmi, koska pelkät puheominaisuudet eivät kännyköissä enää nykyään riitä." - Turun Sanomat Extra  17.9.2016

Mistä pakinoitsija ei tee pilaa. Seppo Ahti sanoi Apu-lehden haastattelussa (Eve Hietamies, Apu 24.10.2014), että leikin laskun raja menee lapsen kuolemassa. Hän sanoi myös, että pilailun kohteena olevan ihmisen pitää olla myös jollain lailla puolustuskykyinen.
     Missä menee Lipastin raja?

     - Isoista, kamalista tapahtumista olisi mautonta tehdä pilaa, enkä niistä pystykään tekemään. Uutissatiirin tekijälle kesällä 2016 oli ”hirveitä viikkoja”. Kauheita asioita tapahtuu, ja pitäisi vääntää huumoria!

Roope Lipasti on toimittajataustainen tuotteilias ammattikijailija. Onko Jälkipuinnin kaltainen pakinointi kaunokirjallisuutta vai journalismia? Lipasti ei luokittelee tekemisiään, mutta toteaa toisaalta, että välillä Jälkipuinnissa lähestytään aforistiikkaa.
     - Ajattelen itsenäni kirjoittamisen työläisenä. Kaikki, mitä teen, tukee kokonaisuutta. On hauskaa ja kehittävää tehdä erilaisia juttuja.
     Jälkipuinnin tekeminen on kirjoittamista, mutta se on myös tapa lukea.
     - Joskus huumori syntyy helpommin, joskus vaikeammin, mutta joka päivä on keksittävä jotain.

     Lipasti tunnustaa, että ei ”varsinaisesti lue toimittajien vaivalla tekemiä juttuja”. Hän seuraa uutisia yleensä verkosta eli satiirinen uutiskatsaus perustuu useimmiten otsikohin ja lyhyisiin nettisähkeisiin, jotka nekin joskus parodioivat itseään tahattomasti.

Lipastikin on havainnut, että lehdissä ei juuri enää julkaista pakinoita. Kolumneja sen sijaan löytyy – ja näillä kahdella lajityypillä on eroa, ainakin vähän.
     - Pakina on fiktiivistä hassuttelua. Kolumnissa käsitellään asioita, jotka tapahtuvat oikeasti. Yleensä kolumnit ovat vakavia, vaikka niissäkin voi hassutella.
     - Lehdet ovat ylipäätään vakavia. Nautin aina, kun löydän huumoria.
     Piristäviksi poikkeuksiksi vaka vuuden keskellä Lipasti mainitsee Markku Heikkilän Uutissi Turust ja Virpi Salmen palstan Me Naisissa. Itse hän piristää humoristisilla kolumneillaan Kotivinkki-lehteä.

     Lajityyppien ja tyylilajien määrittely vaikeutuu, kun netistä löytyy kaikenlaista tekstiä. Lipasti on humoristi myös Facebookissa. Sielläkään ei voi heitellä mitä vain ilman selvää huumorivinkkiä.

     - Sosiaalisessa mediassa asiat otetaan niin tosissaan